Kormu Run

Kormu Run - kauden eka lappujuoksu

Kormu sijaitsee Lopella noin seitsemän kilometriä Riihimäeltä länteen. Runissa matkoina olivat reilu kymppi 10,6km ja puolimaraton eli 21,1 km.  Lisäksi oli kävely ja lasten juoksuja.

Olin vähän epävarma ennen kisaa, että osallistuisinko Kormu Runin kympille tänä vuonna. Kalenterissa oli samaan aikaan koko lauantai varattu opiskelulle.  Kisa-aattona tein päätöksen osallistua juoksuun. Olin jo koko perjantain istuskellut opiskelun merkeissä niin päätin, että yksi päivä sai riittää tällä kertaa.  Opiskelu ei saa haitata harrastuksia.  Istuminen tappaa, juoksu ei.   Juoksu on kivempaa kuin maapolitikan luento. Päätös oli oikea.

Vauhtien hakua ensimmäisillä kilometreillä.  Kuva: Hanna Karjalainen

Kormu Run oli tuttu kisa minulle ennestään, kun juoksin siellä viime vuonna.  Pidin silloin kilpailusta ja päätin, että osallistun vuoden päästä uudelleen.  Viime vuonna olin miesten yleisessä sarjassa (10,6km) kolmantena.  Samalla pääsin ensimmäistä kertaa palkintopallille, joten kilpailu oli minulle ikimuistoinen.  Erityisesti pidin maalaistunnelmasta, kun olen itse kotoisin samantyyliseltä paikkakunnalta.

Ennen lähtöä

Aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti.  Porukkaa on paljon, josta suurin osa lämmittelee Lovolin järjestämässä jumpassa.  Jätän väliin jumpat, kun olen muutenkin niin kankea.  Teen yksin alkuverkkaa lähistöllä ja huomaan, että sykkeet ovat jo nousseet jännityksestä.

Juoksu

Porukkaa on tänä vuonna paljon.  Menen ensimmäiseen riviin, jotta vältän turhan ohittelun alussa. Lähtölaukaus pamahtaa ja juoksijat kirmaavat sähköauton perään.  Yli-innokkaat säntäävät edelleni vaikka vauhti on reilut 3:30min/km.  Hetken päästä tilanne korjaantuu ja huomaan, että edelläni on enää oman sarjan kolme parasta sekä puolimaratonin tuleva voittaja.   Tajuan samalla, että viime vuoden palkintopallisijoitus taisi karata.

Kuusi ensimmäistä kilometriä juoksin reippaasti, vauhdit 3:41, 3:45, 3:53, 3:47, 3:55 ja 3:57 min/km. Seitsemännellä kilometrillä yksinjuoksu alkoi jo maistumaan vähän puulle ja kilometrivauhdit alkoivat hiljentymään: 4:00, 4:02, 4:03, 4:02.  Jotkut valittivat isoja kiviä tiellä, ehkä ne hidastivat jonkin verran, mutta minua eivät paljonkaan haitanneet.  Tiellä oli myös hevosen paskaa eli kunnon maalaispinnoitetta.  Kivaa vaihtelua asfalttiin.  Lopussa puolimaratonin toinen saavuttaa minua, mutta pysyy takana.  Sama juoksija oli viime vuonna edelläni ensimmäisellä kierroksellaan. Tänä vuonna tilanne toisinpäin. Kympin väliaika on noin 39 minuuttia ja loput 600 metriä on raskasta, mutta jaksan kun maali häämöttää.

Miesten 10,6km nopeimmat:  2. Kari Ranta 1. Pasi Silvennoinen 3. Marko Savolainen

Selitykset

Virallinen loppuaika oli 42:03, paransin n. 40 sekuntia viime vuoden ajasta, mikä on mielestäni hyvä parannus.  Tänä vuonna olen panostanut paljon vauhtikestävyyteen ja maksimimätöt ovat jääneet vähille.  Sykealueista 38 prosenttia oli vauhtikestävyyttä ja loput maksimikestävyyttä.  Ehkä en ihan kaikkea saanut koneesta irti.   Ennen Kormu Runia minulla oli tälle viikolle jo takana 80 kilometriä juoksua, sisältäen keskiviikon vauhtikestävyyspuolimaratonin.

Juoksu- ja sometuttuja oli taas kiva nähdä.  Osan näin ensimmäistä kertaa.

Kormu Runista jäi taas tosi mukava maku ja ensi vuonna olen taas varmasti mukana. Kiitos järjestäjille hienosta tapahtumasta, jossa on aina kiva juosta. :)

Juoksuanalyysi

Koe uudelleen
Tietoa Kormu Runista

Lenkiltä kartalle

Miten yhdistää työ ja vapaa-aika? Vastaus on juoksu.  Lenkeiltä tulee kerättyä vuosittain tuhansia kilometrejä dataa, paikkatietoa. Työssäni Riihimäen kaupungin paikkatietoasiantuntijana ylläpidän eri kartta-aineistoja.  Suunnittelua varten on tarkkoja aineistoja, mutta havainnnointia varten riittää hieman epätarkempi aineisto esim. opaskartta.   Sen tarkkuus on sitä luokkaa, että sitä voi täydentää omalla rannetietokoneella.

Opaskartta wms-rajapinnasta

Silloin tällöin lataan lenkin datan gpx-tiedostona QGIS-paikkatieto-ohjelmaan. Ohjelmassa hyödynnän Riihimäen kaupungin tarjoamia avoimia WMS-aineistoja.  WMS eli web map service tarkoittaa rasterimuotoista kuvatiedostoa, joka on sidottu koordinaatistoon.  Se soveltuu parhaiten taustakartaksi.  Eniten näistä aineistoista hyödynnän ortoilmakuvaa ja opaskarttaa, joiden päälle pystyn kätevästi lataamaan reitin. Ohjelmalla pystyn myös helposti tekemään kartan päivän lenkistä selityksineen.  Joskus huomaan, että opaskartassa on puuttuva tie, joten käytän lenkeiltä kerättyä dataa hyödyksi. Kirjoitan esim. tietyn tason shape-formaattiin ja siirrän sen Trimble Locuksen referenssikartaksi, josta kopioin sen opaskartta-aineistoon.  Näin siis juostaan puuttuvat polut Riihimäen kartalle.

Ortoilmakuva

Lataa täältä ilmainen QGIS-ohjelma

Riihimäen WMS-palvelu löytyy osoitteesta: 
http://kartta.riihimaki.fi/teklaogcweb/wms.ashx

Riihimäen karttapalvelu

Huhtikuun alkukilsat

Huhtikuu on lähtenyt reippaasti liikkeelle.  Ensimmäinen viikko oli yli sadan kilometrin määräviikko, joka painottui pääsiäisen juoksuihin.  Pääsiäinen oli vähän räntäinen, aurinkoinen ja munarikas, mikä johtui varmaan siitä, kun maaliskuun olin ilman suklaata.

#pääsiäinen #kevät #askola

Kuva, jonka Werner Franzén (@wennee) julkaisi 6. 04ta 2015 klo 1.25 PDT

 
Juoksin pääsiäisenä kaikkia päivinä paitsi kiirastorstaina, kun palauttelin jalkaa, joka rusahti keskiviikon vk-treenissä. Kilometrejä tuli reippaat 82, joilla voitin Wanajan juoksuklubin pääsiäisen kilometrikisan.  Taisin olla ainoa, joka otti kisan tosissaan.  Juoksu on loistava vastapaino suklaamässäilylle.

Pääsiäisen lenkit karttana

Pääsiäissunnuntaina tilasin uudet Asics Gel DS-Trainer 20 -kengät.  Yllätyin, kun ne tulivat jo tiistaina.  Wigglellä on nopea ja ilmainen rahti.  Eikä kenkiä oltu pilattu hinnallakaan. Suomesta vastaavat olisivat maksaneet sata euroa enemmän.

Ensimmäinen lenkki uusilla kengillä oli vakuuttava.  Juokseminen tuntui pehmeältä ja lennokkaalta.  Lenkkarit natisivat kivasti osuessaan asfaltille.  Teki taas hyvää jaloille saada tuoreet imurit alle.  Näillä mennään taas muutama kuukausi eteenpäin.

Uusien #dstrainer20 ensilenkki tehty. #juoksu Aika lennokasta oli ja sykekin pysyi alhaalla. #asics #dstrainer #löpning #marathontraining #motivation

Kuva, jonka Werner Franzén (@wennee) julkaisi 8. 04ta 2015 klo 12.27 PDT

Määrä-maaliskuu

Maaliskuussa on saanut juosta koko kuukauden  ilman nastoja.  Myös valo ja lämmin ilma piristävät.  Pöly ei ole vaikuttanut minuun.  Ilmeisesti hyvä suodatus.  Juoksukilometrejä  tuli reilut 480, mikä on uusi kuukausiennätys.  Edellinen ennätys 402 km syntyi viime marraskuun marrasputkessa.  Nyt pitää takoa, kun rauta on kuumaa.  Tällä hetkellä juoksulenkit ovat todella taloudellisia ja maratonin ennusteet pyörivät kolmessa tunnissa.  Onneksi Tukholman maratoniin on vielä kaksi kuukautta, niin ehtii hioa kisakuntoa.

Maaliskuun kilsat

Pidin nyt ensimmäistä kertaa sokerittoman maaliskuun.  Luovuin suklaasta, karkeista, piparista, makeista jälkiruuista ja jäätelöstä.  Vaikka  en olekaan erityisen pullukka, niin paino putosi noin kaksi kiloa.  Tällä hetkellä ei tee mieli suklaata tai limsaa.  Hedelmäsokerit pidin kuitenkin ruokavaliossa, etten olisi näivettynyt luurangoksi ja pitäähän jostain saada energiaa.

Ei herkkuja maaliskuussa!

Huhtikuussa tulee myös yleensä paljon kilsoja, kun ei ole kilpailuja, joita ennen olisi tarvetta keventää. Varmaan uudet lenkkarit pitää tilata lähiaikoina, jotta jalat pysyvät terveenä. Nyt vaan enemmän sykettä ja vauhteja treeneihin.  Kevättä rinnassa.

Huhtikuussa 2014 Kormu Runin  podiumilla urheilijoiden seurana.

Tonni täyteen

Tänään aamulenkillä tuli tälle vuodelle täyteen tuhat juoksukilometriä.  Kilometrejä on kertynyt juoksumatolta, jäältä, lumelta ja viimeisen puolentoista kuukauden ajalta normaalilta alustalta.   Hiihtämään en päässyt tänäkään vuonna, joten juoksukilometrejä on kertynyt tasaisesti alkuvuoden aikana. Meno päällä joka säällä!

Juoksua joka kelillä

Aikaa juoksuun on mennyt alkuvuoden aikana noin 91 tuntia.  Todellisia hyvinvointitunteja. Keskivauhti on ollut maltillinen 5:25min/km.  Nyt pyrin nostamaan vauhtia huhti- ja toukokuun aikana, jotta pääsen kisavauhteihin.  Lenkillä olen käynyt 73 kertaa eli keskimääräinen juoksulenkki on pituudeltaan 14 kilometriä.

Icebugeja käytin helmikuun puoleen väliin asti, jonka jälkeen siirryin tuttujen Asics DS-Trainereiden kyytiin.   Dessujen parasta ennen päivä lähenee uhkaavasti, kun ahmin kilometrejä.  Viimeistään toukokuussa pitää hommata uudet lenkkarit, joilla menee sitten vuoden ensimmäinen puolimaraton ja maraton.

Vihreät dessut

Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen säästynyt flunssilta ja jalkavaivoilta.  Ehkä määrä lisää vastuskykyä ja jalat tottuu rasitukseen, kun niitä juoksutetaan koko ajan.  Syön myös paljon D3-vitamiinia ja juon kohtuullisesti olutta palauttavana.

zum Wohl - terveydeksi

Aamulenkeistä boostia työpäivään

Aamulenkit ovat parasta keväisin. Erityisesti tähän aikaan vuodesta auringonnousu ja muutaman asteen virkistävä pakkanen tuntuvat hyvältä.  Aamulenkeillä voi moikkailla naapureille ja aikaisin töihin meneville työkavereille.  Välillä aamulla on kankeaa, mutta heräilevä Riihimäki sytyttää nopeasti.

Töihin on mukava tulla aamulenkin jälkeen, työ tuntuu kevyeltä.  Kaikki tuntuu hyvältä, mikään ei harmita.  Lääkitys on kohdillaan.  Töissä voi ottaa rennosti eikä stressistä ole tietoakaan.  Olotila aamulenkin jälkeen verrattavissa seitinouhuisiin päiväkänneihin.  Hyvä flow.

Myöhään töihin

Yleensä ennen aamulenkkiä syön baanaanin ja otan kulauksen vettä.  Lenkin jälkeen aamusuihku tuntuu hyvältä ja aamukahvi maistuu paremmalta.  Lenkeille tulee mittaa arkisin 7-15 kilometriä. Mielellään juoksisin pidempiäkin, mutta työt kutsuvat viimeistään yhdeksältä. Töistä maksetaan ja juoksusta ei. Aamun lenkki on myös hyvä alkuverkka päivän toiselle lenkille.

Lenkeillä voi tarkistaa pohjakartan ajantasaisuuden.  Taustakartta Riihimäen WMS-rajapinnalta.

Sosiaalinen lenkkeily

Parhaimmassa tapauksessa juoksen viikon aikana kymmenen lenkkiä.  Näistä sosiaalisia lenkkejä on kaksi tai kolme.  Olen mukana kahdessa yhteislenkkiryhmässä ja kerran viikossa yksi kovakuntoinen kaveri pyytää minut mukaan lyllertämään. Sosiaaliset lenkit ovat loistava vastapaino pitkille yksinäisille juoksuille.  Erilaiset lenkit kehittävät eri asioita.  Minun on vaikea juosta yksin yli kuuden minuutin kilometrivauhtia, joten porukassa hyödyn myös hitaista rasvalenkeistä.

Vuoden 2015 ensimmäinen valoisa lenkki

Yhteislenkeillä en ole se joka puhuu eniten, vaan se joka kuuntele ja tarkkailee muita.  Tykkään juosta edessä tai takana. Edessä voin kontroilla vauhtia ja takana voin rennosti hissutella omissa ajatuksissa muiden perässä.

Hämeenlinnaan mennään kimppakyydillä, jotta hiilijalanjälki olisi mahdollisimman kevyt.

Muutaman kerran kuukaudessa käyn torstaisin Wanajan Juoksuklubin yhteislenkeillä Hämeenlinnassa.  Lenkit ovat leppoisia ja vauhti on maltillinen 7 min/km.  Matkaa kertyy yleensä reilut 15km.  Porukassa on kaikenkuntoisia, ultramaratoonareista pappahölkkäilijöihin, joten vauhti on sopiva kaikille.  WJK:n lenkit toimivat minulle hyvin palauttavana hölkkänä ja loppukirissä saa aina paikat auki. Torstailenkin lähtöpaikkana on talvisin Hämeenlinnan uimahallin iso P-paikka. Huhtikuun puolen välin jälkeen lenkkien lähtöpaikat ovat oheisen listan mukaiset.

Kesällä WJK:n lenkeillä juostaan maaseudulla

Joka toinen maanantai osallistun Riihimäen New Balance-lenkille.  Lenkki juostaan Riihimäen keskustan alueella noin kymmenen kilometrin mittaisena.  Riihimäellä seura tulee tarpeeseen, kun suurin osa vuoden lenkeistä tulee juostua siellä.  Kaupungin maisemat alkavat puuduttaa, kun niitä takoaa yli 3000 kilometriä vuodessa.  Lähtöpaikalle Riihimäen Sportialle on 300 metrin matka, joten kynnys osallistua lenkille on todella matala.  Tarpeeksi usein, kun käy lenkillä niin saa alennusta Sportian New Balance-lenkkareista.

Riihimäen New Balance-lenkki klo 18 maanantaisin.

Kerran viikossa ja välillä 10 minuutin varoitusajalla lähden työkaverin kanssa lenkille.  Kaksin juostessa unohtaa helposti ajantajun, vauhti pysyy reippaana ja on hetkessä juossut melkein 20 kilometriä.  Samalla vaihtaa viikon kuulumiset, kun pitää vauhdin sellaisena, että pystyy puhumaan.

Minun osalta se on enemmän kuuntelemista, kun lenkkarikaveri on niin kova puhumaan.  Sosiaalista lenkkeilyä siis.

Hämeenlinnan valot, vaihtelua Riksuun.