Endurance 24h peruutus

Endurance 24 ultrajuoksu

E24 jää väliin

Peruutin tänään osallistumisen helmikuussa juostavaan IX Endurance 24h -kisaan ja annan niille mahdollisuuden, joilla on enemmän mielenkiintoa kisaa kohtaan.  Syitä on monia.  Syyskuussa en alittanut Berliinissä kolmea tuntia, joten haluan panostaa toukokuun Riikan maratoniin täysillä ja alittaa siellä kolme tuntia.  Osallistuminen E24:seen olisi syönyt tehoja harjoittelusta ja koen, että reilu kaksi kuukautta kisojen välillä ei ole optimaalista täysitehoiseen maratonsuoritukseen.

Pitkät lenkit ovat jääneet vähille

Marras- joulukuussa ei yhtään 30 kilometrin lenkkiä. Puolet joulukuusta lepäsin flunssan takia.  Vuorokauden juoksu vaatii enemmän ja pitempiä lenkkejä.  En halua tehdä keskinkertaista suoritusta ja kahden kuukauden treenillä ei tehdä ihmeitä.  Sama asia kuin muutamalla lenkkikerralla juoksee maratonin kuuteen tuntiin.

Aika on puolellani

Olen vasta 29-vuotias ja ehdin vielä juosta ultramatkoja.  Aika on puolellani ja nyt kannattaa panostaa vielä maratonille, kun vauhtia riittää.  Hitaille ja pitkille matkoille on vielä aikaa harjoitella.

Leppoisa marrasputki

Marrasputki

Marrasputki on takana taas.  Tänä vuonna putki meni edellisvuotta kevyemmin.  Tavoitteena oli palautua rauhallisesti syksyn kisoista, Wihan satasesta ja Berliinin maratonista. Ei ollut mitään intoa laittaa viime vuoden lukemia paremmiksi. 

Viime vuonna juoksin marrasputken ensimmäistä kertaa ja kilometrejä tulit reilut 400. Nyt kilometrejä tuli noin sata vähemmän eli juoksin keskimäärin kymmenen kilometriä päivässä. Aamulenkkejä ja pitkiä yli 20 km lenkkejä ei tullut yhtään.

Hankalinta oli tänä vuonna taas päästä lenkille pitkien seminaaripäivien jälkeen.  Koko päivä istumista ja sitten ulos märkään, pimeään ja kylmään.  Ei kivaa! Mutta lenkillä aina kuitenkin piristyi ja lenkki kannatti! Toinen haastava asia oli pikkujoulut.  Ennen illan pikkujouluja piti tehdä lenkki ja seuraavana päivänä pienessä nestehukassa päivän pakollinen lenkki.  Kevyesti piti mennä, vaikka ei ollut tervettä.

Tämän vuoden marrasputki taittui leppoisasti.  Keskinopeus oli 5.50 min/km ja keskisyke 134 eli rasvaa tuli poltettua. Rentoa hölkkää oli paljon ja ei yhtää kilpailuja.

Kolme lenkkiä pääsi juoksemaan lumessa.

Aina ei tarvinnut mennä yksin lenkille

Alussa Wihan 100 tuntui

Pohjoisin lenkki oli Janakkalassa

Marraskuun alku

Marrasputken lenkit Riihimäellä

Marrasputki Riihimäen keskustassa.

Sykealueet 2014

Sykealueet 2015

 

 

 

Wihan kilometrit 24.10.2015

Ensimmäinen satanen takana

Ensimmäinen sadan kilometrin ultrajuoksu on nyt takana.  Wihan kilometrien satasen juoksu oli minulle ylimääräinen ylimenokauden tapahtuma ilman tulospaineita.  Syksyn päätavoite oli Berliinin maraton ja Wihalla oli  pelkästään voitettavaa.  Viikot Berliniin jälkeen keskityin vain kevyisiin palauttaviin peruskuntolenkkeihin, jotta ultrajuoksu menisi mahdollisimman vaivattomasti läpi.

Reipasta juoksua alussa

Wihan kilometrit-tapahtuma järjestettiin Tampereella, jonne lähdettiin Riihimäeltä aamuseitsemältä.  Juoksu alkoi yhdeksältä.  Sää oli viileä lähdössä.  Ennen lähtöä bongasin paljon tuttuja, joista suurin osa oli lähdössä pisimmälle matkalle.

Lähdön jälkeen aurinko nousi.  Matkan alussa aurinko paistoi suoraan silmiin, mikä häikäisi.  Luvassa oli hieno syyspäivä, ja hyvä niin kun olin pukeutunut shortseihin.  Heti alusta huomasin, että syke oli tänään yllättävän korkea, mutta juoksu tuntui kuitenkin hyvältä.  Ehkä se oli vain kisasyke, kun en ole aikaisemmin juossut hitaasti kisassa.

Maalin  tulostaulu

Ensimmäinen kolmekymppiä meni reippaasti, keskivauhti 05:23 min/km ja keskisyke 151.  Selvästi liian kova aloitus, jonka jälkeen vatsa meni sekaisin ja jouduin menemään ensimmäiselle pitstopille.  Aikaa tuhlaantui noin kahdeksan minuuttia.  Seuraavat seitsemäntoista kilometriä menivät samoilla sykkeillä, mutta keskivauhti oli jo minuutin hitaampaa.  Hyytyminen jo ennen juoksun puoliväliä!  Toinen vessakäynti tuli juuri ennen puoltaväliä.  Kisan puolessa välissä aikaa oli mennyt 04:57:23. (Toinen puolikas yli kuusi tuntia).

Sykekäyrä

Ensimmäinen romahdus tuli heti puolen välin jälkeen.  Tuli erilaisia ajatuksia. Miksi ihmeessä rääkkään mun sun sydäntä täällä?  Liian korkeat sykkeet tänään, lopetan.   Samaan aikaan etsiskelin reitin varrelta bussipysäkkiä, jolta pääsisin pois kisa-alueelta, jonka jälkeen ottaisin maitojunan Riksuun ja nautiskelisin junassa olutta.

Mutta kuitenkin lähdin aina uudelle kierrokselle, kun tutut huoltajat saivat puhuttua järkeä, vaikka kaikki vitutti.

Vitutus-Snickers

Seuraavilla 25 kilometrillä keskisyke laski alle 140 ja vauhti oli enää 7 min/km.  Seitsemänkympin jälkeen jalat alkoivat kangistumaan ja ei helpottanut yhtään, kun jäljellä oli vielä kolmenkymmentä kilometriä.  Piristykseksi vihjattiin, että kannattaa miettiä jäljellä olevia kierroksia eikä kilometrejä.  Tämä ajattelu helpotti.  Kahdeksankympin kohdilla alkoi helpottamaan, kun tajusin että ei ole enää kuin vajaat 20 km tai reilut 15 km jäljellä.  Eihän se ollut mitään, kun takana oli jo kahdeksankymmentä kilometriä.

Reitti, WC-käynnit myös kartalla

Kahdelle viimeiselle 3,33 km kierrokselle mukaan lähti seuraksi non-stop juoksun voittaja.  Hän teki uuden Wihan matkaennätyksen, 110km.  Seura piristi ja askel rullasi paremmin, kun oli juttuseuraa illan pimeydessä.  Maalissa oli täysikuu ja maalialueella soi Dirlanda-kappale.  Urakka oli takana ja aikaa meni 11 tuntia 19 minuuttia 30 sekuntia.

Wihan mitali

Loppuaika on sellainen, että sitä pystyy reilusti parantamaan.  Varmasti seuraavalla satasella teen jotain eri tavalla.  Ainakin aloitan rauhallisemmin ja annan itselleni enemmän aikaa palautua edeltävistä kisoista.  Harjoittelussa juoksulenkkien pitää olla paljon pidempiä.  Nyt pisimmät lenkit olivat vain 30km.

Mitään kipuja ei juoksun aikana ollut ja kunto kesti.  Myös jalat kestivät hyvin!  Nyt tavoitteet ovat edelleen maratonin kolmen tunnin alituksessa.  Ultrata voi sitten vanhempana, kun on kypsyyttä ja juoksukilometrejä enemmän.

Polar Flown analyysi
Jarno Maimosen kuvia tapahtumasta

Satanen edessä

Ensimmäinen satanen edessä

Viimeisestä kisasta, Berliinin maratonista on kulunut kuukausi.  Tuntuu, että palautuminen maratonilta on mennyt hyvin ja olen valmis seuraavaan haasteeseen.

Lauantaina juoksen sadan kilometrin ultrajuoksun Wihan kilometrit-juoksutapahtumassa.  Olen aikaisemmin juossut kaksi viidenkymmenen kilometrin Kotirataultraa talvella. Nyt lauantaina juostava satanen on ensimmäinen satasen kilpailu.

Viime tammikuussa juostu 50 kilometriä meni suhteellisen kevyesti ja kohti lauantaita menen luottavaisin mielin.  Pohjat pitäisivät olla kunnossa, tänä vuonna yli 3000 kilometriä juoksua ja pitkiä lenkkejä.  Jalkojen kanssa ei myöskään ole ollut ongelmia  vaikka olen enimmäkseen juossut asfaltilla.  Jännitystä on kuitenkin ilmassa. Ehkä se hiipuu lähtöpamauksen jälkeen.

Wihan kilometrit juostaan Tampereella. Reitti on noin 3,3 km ja se kierretään kolmekymmentä kertaa.  Juoksusta tulee varmasti sosiaalinen, kun reitti on niin lyhyt ja siellä on paljon tuttuja mukana, jotka tulevat monta kertaa vastaan.

Toivottavasti lauantai-iltana satanen on takana. Nyt rentoa tankkausta lauantai-aamuun saakka!

Berliinin maraton kuvina

Berliinin maraton 2015

Maraton on kasa erilaisia tunteina. Alussa intoa täynnä, siistiä!  Puolessa välissä vielä mukavaa ja vauhdikasta, meneepäs hyvin. Kolmen kympin kohdilla jalat väsyvät ja ahdistus hiipii esille.  35 km kohdilla epätoivo, mitä teen täällä?  Maalissa, ohi on. Helpottunut voittajaolo ja olut maistuu. Koska uudestaan?  Alla eri tunteita kuvina.

Berliinin maraton

Berliinin maraton 27.9.2015

Aamu

Nukuin maratonia edeltävän yön  levottomasti. Murehdin unissani kestääkö vatsa, kun viime puolikkaalla oli ollut ongelmia sen kanssa.  Jätin hotellin aamupalan väliin, kun en viitsinyt maksaa viittätoista euroa nopeasta ja kevyestä aamupalasta.  Sen sijaan söin hotellihuoneessa puolikkaan kolmioleivän ja kolme banaania.  Ne huuhtelin alas urheilujuomalla ja kokiksella.  Niistä sain riittävästi potkua. Muutenkin hotellin aikatauluissa olisi hiomista, kun aamupalan piti alkaa vasta klo 7:00, mikä oli vähän turhan myöhään, jos maraton olisi yhdeksältä.  Juoksun aikaiseen kulutukseen olin varautunut geeleillä.

Vaatteidenvaihto ja muovit päälle.

Kisapaikalle

Lähdin kisapaikalle klo 7:14, jotta välttäisin suuremmat ruuhkat ja vessajonot.  Kisapaikalle oli noin 2,5 kilometrin kävelymatka.  Matka taittui nopeasti viileässä ja aurinkoisessa säässä.   Samalla sain alkuverryttelyt tehtyä. Porukkaa oli jo paljon paikalla, pientä ruuhkaa. Hätäisimmät olivat ruuhkauttaneet vaatteidenvaihtoalueen vessajonot.  Siirryin suosiolla suoraan lähtöalueelle, jossa pääsin suoraan vessaan keventämään taakkaa.  Samalla minimoin mahdollisen haitan, jos olisi käynyt hassusti.   Ajoitus oli täydellinen käynnille, jonka jälkeen tuli pitkä jono siihenkin bajamajaan.

Lähtöalueella

Olin D-blockissa, jossa oli suurin osa reilun kolmentunnin juoksijoita. Siinä sitten odoteltiin reilu puoli tuntia lähtöä, kun samalla pyörätuolikelaajat lähetettiin matkaan ja huippujuoksijat esiteltiin.  40 000 juoksijaa toivotettiin tervetulleiksi monella eri kielellä, myös suomella.   Lähtöalueella paistoi syysaurinko ja lämmikkeenäni oli vanha paita, jonka heitin roskiin.  Ei tarvinnut jäätyä hihattomassa.  Seistessä syke oli 50, aika jäätävä...

Kisapaita

Kisakengät

Lähtöpamauksesta maaliin 

Ensimmäiset pari minuuttia oli kävelyä, jonka jälkeen pääsin juoksemaan.  Aloitin heti reippaalla vauhdilla. Tavoite oli mennä noin kolmen tunnin tahtia.  Heti alkumetreillä huomasin, että syke pysyy matalalla ja juoksu rullaa hyvin.  Olisin voinut lisätä vauhtia, mutta yritin malttaa niin kun olin suunnitellut.  Oli sellainen tunne, että tästä juoksusta tulisi jotain, ja jos onnistuisin 100 prosenttisesti niin menisi alle kolmen tunnin.  Alussa pystyi juoksemaan ihan ok, mutta jonkin verran sai hakea juoksulinjoja ettei tarvinnut jäädä kenenkään hitaan perään.  

Berliinin reitti

Alkumatkassa syke oli pysynyt 165:ssä ja vauhti tavoitteen mukaisena.  Puolenvälin jälkeen päätin nostaa sykettä 170:iin, mutta samalla jalatkin alkoivat muuttua raskaammiksi.  Yritin kuitenkin pitää temmon hyvänä selkiä metsästämällä ja niitä tulikin vastaan tasaisesti!  Kolmenkympin kohdilla kankean maratoonarin jalat alkavat yleensä hidastumaan.  Näin kävi myös minulle, kun jalat kangistuivat ja juoksusta tuli väkinäistä. Mitään hirveää hyytymistä ei kuitenkaan tullut, kun huonoin kilometri oli 41. kilometri 4:30min/km.  Lopussa Brandenburgin portti ja maali antoivat uutta potkua.  Harmikseni huomasin myös raadon kilometri ennen maalia.  Toivottavasti juoksija ei kuollut.

Mitali

Maalissa

Maalissa tunnelma oli korkea, vaikka kankeat jalat yrittivät krampata.  Uusi ennätys 3:02:33 tuli hyvällä viiden ja puolen minuutin parannuksella! Maalista suuntasin tyytyväisenä Erdingerin oluthanoille.  Olutta jaettiin siellä urakalla, tuoppeja sai ottaa kaksin käsin.  Hyvää palautusjuomaa!

Väsynyt ja janoinen

Janoisille olutta

Berliinin maraton oli maraton numero 9.  Pää ja vatsa kestivät hienosti.  Jalkoja pitää parantaa ja kehittää, jotta loppumatkalle ei tulisi hidastumista.  Ihmeen hyvin olen pärjännyt ilman lihaskuntoa ja hierontaa!  Juoksusuoritus oli todella taloudellinen, joten syyskunnon ajoitus osui nappiin.  Nyt vaan kovemmin kohti kolmen tunnin alitusta. Kyllä se sieltä tulee.  Ainakin Berliinin maratonin suoritus antaa uskoa ja lisämotivaatiota.

Väsynyttä porukkaa

Polarin analyysi oli positiivinen. Juoksuindeksi oli korkein, mikä on ollut kisajuoksussa.
https://flow.polar.com/training/analysis/227050321

Reissukuvia

https://goo.gl/photos/J7u9QWSiNm2WDmxZ8

Berliinissä

Ennen maratonia

Olen nyt Berliinissä toista päivää.  Kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan.  Matka alkoi Riihimäeltä, josta pääsin junalla Helsinki-Vantaan lentoasemalle.  Riihimäki-Berliini-raideyhteyttä saadaan vielä odottaa jokunen vuosi.  Lento Berliiniin lähti kahdelta päivällä ja Berliinissä olin klo 15 paikallista aikaa.  Lentokentältä hyppäsin bussiin, joka kuljetti minut suoraan hotellille.  Lipun ostin jo Suomessa BVG:n mobiiliapsilla.  Helppoa ja yksinkertaista.

Olutkulttuuria 

Perjantain tavoitteena oli myös käydä hakemassa kisahärpäkkeet Berlin VitalExposta.  Sinne oli puolen tunnin metro ja -kävelymatka.  Paikka oli jo viime vuodesta tuttu, joten koordinaatit olivat selvät. Berlin Vital on varmaan 50 kertaa isompi tapahtuma, kuin joku HCM:n vastaava tapahtuma.  Puitteetkin olivat mahtavat, kun alueena oli vanha lentokenttä ja lentokenttähalli.  Porukkaa oli todella paljon.  Viime kerralla hain numerolapun lauantai-iltana, jolloin mielestäni oli vähemmän ruuhkaa.  Tänä vuonna Finisher-paita on vihreänharmaa ja siinä on katujen nimiä.  Ilmeisesti maratonin reitti.

Finisher-paita.  Toivottavasti selviän maaliin.

Lauantai eli maratonaatto meni rennosti, kun kaikki pakolliset hommat oli hoidettu.  Aamulla söin pitkän ja hitaan aamupalan, jonka jälkeen lähdin lenkille availemaan jalkoja.  Sää oli todella hieno, aurinko paistoi ja lämmitti.  Berliinissä taitaa aina olla täydellinen maratonkeli.  Juoksin Spree-jokea pitkin Moltkebrückellä ja joen toista puolta takaisin hotellille.  Matkaa kertyi noin kuusi kilometriä. Lenkillä muutamat ihmiset tulivat puhumaan, mikä vähän ärsytti, kun en ole tottunut sellaiseen.  Saksalaiset ovat tosi sosiaalisia tai sitten ne olivat jotain turisteja.

Lenkkiselfie 

Loppupäivän tavoitteeksi otin muutaman postikortin kirjoittamisen.  Sain homman hoidettua ja ne lähtivät sellaisille, jotka eivät ole somessa.  Nyt lauantaina oli myös paljon tapahtumia.  Kävin katsomassa Brandenburgin Torilla lasten minimaratonia ja rullaluistelijoiden lähtöä.  Tunnelma oli kisa-alueella jo tässä vaiheessa huikea! Huomenna on vielä enemmän, huh huh.

Nyt lähtöön on aikaa enää reilut kaksitoista tuntia.  Pastatankkaukset on tehty.  Nyt kevyttä ruokaa ja nestettä reippaasti.  Aamulla on herättävä ennen kuutta, kun juoksu alkaa jo yhdeksältä.  Ilma on aamulla viileä, mutta lämpenee nopeasti.  Toivotaan parasta ja pelätään pahinta oman ennätyksen suhteen.  Työ on jo tehty.  Nyt pitää vain nauttia.

Näillä mennään...