Tukholman maraton
Maraton numero kahdeksan, jota varten oli treenattu alkuvuosi. Tavoite oli tehdä oma ennätys. Haaveilin myös kolmen tunnin alituksesta, mutta viimeisen viikon kuumeilut rokottivat kuntoa ja suhtauduin varauksella mahdolliseen alitukseen.
Uusin tulokas |
Lähtöalueella oli tosi paljon juoksijoita ja tunnelma oli huipussaan. Samanlaista tunnelmaa olen kokenut vain Berliinissä. Kuulutukset tulivat sekä suomeksi, että ruotsiksi. Lähtöjä oli kaksi: 12:00 ja 12:10. Tänä vuonna pääsin c-ryhmään, joka lähti tasan klo 12. Ensimmäiset kilometrit olivat aika ruuhkaisia, kun kaikki hakivat hyvää asetelmaa. Ruuhkaa oli mielestäni vähemmän kuin kaksi vuotta sitten, kun lähdin jälkimmäisessä lähdössä ensimmäiselle maratonille.
Kisapaita |
Ansaittu palautusjuoma |
Nihkeintä oli 25 kilometrin kohdilla, kun hengitys tuntui koko ajan raskaammalta ja monet menivät ohi, myös kolmen tunnin jälkimmäiset jänöt. Ajattelin, että mitä järkeä täällä on juosta keuhkovammaisena. Vauhti putosi muutaman kilometrin ajaksi. Jostain sain sitten uutta puhtia, kun näin, että oli vielä mahdollisuudet ennätykseen. Aloin saamaan selkiä kiinni. Sain myös tutun selän kiinni, joka oli päässyt karkumatkalle. Puskin ohi ja nautin lopun antimista, erityisesti kolajuoma ja sokeripala kohensivat mielialaa.
Loppuraasto |
Maalissa olin kuin jäätymäisillään oleva uitettu koira. Ei ollut yhtä tunteellista kuin 2013. Sillonkin satoi kaatamalla. Uusi ennätys on 3:08:03, parannusta noin kolme minuuttia. Aikaan on pakko olla tyytyväinen, kun huomioi olosuhteet ja sairastelut. Lisäksi pääsin Sata parasta suomalaismiestä Tukholman maratonilla -listaukseen.
Seuraava maraton on syksyllä Berliinissä ja siellä kolmen tunnin alituksen kimppuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti