Run

Run

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Vuoden ensimmäinen puolikas

Vuoden ensimmäinen puolikas

Ensimmäiselle puolelle vuodelle kertyi juoksukilometrejä 2048,792 km, joihin aikaa meni 181 h 17 min 2 s.  Laatuaikaa!  Kaikenlaista tuli mietittyä lenkkien aikana.  Lenkkien keskivauhti oli 5.18 min/km.  Lenkkarit laitoin jalkaan 154 kertaa.

Määräkuukausiksi muodostuivat maalis- ja huhtikuu, jolloin kilometrejä tuli melkein puolet puolen vuoden saldosta.  Tänä vuonna sää on suosinut juoksua, kun ilmat ovat pysyneet viileinä.  Kisakauden avasin huhtikuun lopulla.  Maratonilla ja puolimaratonilla juoksin uudet ennätykset, jotka uskon vielä pystyväni rikkomaan tämän vuoden aikana, helposti.  Virallisen kympin ennätyksen saavuttaminen jäi vielä loppuvuodelle.  Keväällä juoksin myös yhden väsyneen cooperin testin, jossa tulos oli edellisvuoden tapaan 3300 metriä.  Porukassa ja levänneenä pystyn parantamaan tulosta.

Parasta alkuvuodessa oli Tukholman maraton ja uusi ennätys 3:08.  Huonointa se, että juoksin kisan puolikuntoisena.  Terveenä olisin tehnyt paremman ajan, mutta ainakin nyt riittää motivaatiota treenaamiseen.

Tukholman tuliaiset 2015 ja 2013


Juoksumäärän lisäksi olen panostanut laatuun.  Eri pituisia lenkkejä erilaisilla vauhdeilla.  Myös laadukkaat juoksukengät ovat olleet tärkeät.  Kohta pitää taas tilata uudet, vuoden toiset parit.  Juoksen aika lailla tuhat kilometriä per pari.  Käytän samoja kenkiä koko ajan ja se on sopinut minulle, olen välttänyt loukkantumiset ja muut pienet jalkavaivat.

   

Asics DS-Trainer 20





Seuraavia kisoja heinäkuussa:  Linnahölkkä (10km) ja Sibelius-maratonin puolikas.  Molemmissa tavoitteena ennätys.

Heinäkuun päätavoitteet Sibelius-maratonilla





keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Väläkän lenkki 23.6.2015

Väläkän lenkki

Osallistuin 23.6.2015 tiistaisena kesäiltana Väläkän lenkille.  Se on perinteinen juoksutapahtuma, joka  järjestettiin 31. kertaa Mäntsälän Sulkavan kylässä.  Paikka tai Väläkäntie oli minulle ennestään tuttu.  Olin siellä mittaamassa kesällä 2006.  Kyseinen kesä oli eka kosketus omaan alaan.  Koko kesä rajattiin tiealueita ja Väläkäntie oli yksi niistä teistä, joita paalutin.  Paalu on sellainen punainen merkki, joita näkee usein tien varsilla.  Ne osoittavat missä kulkee raja.  Lunastettavat tiealueet mitattiin ja niistä maksettiin korvaus.  Kesä 2006 jäi hyvin mieleen.  Erityisesti Väläkäntien paarmat, joita nyt lenkillä ei onneksi näkynyt.

Juoksun jälkeen vilvoittava sade
Juoksupaikalla oli hyvä tunnelma. Porukkaa oli sopivasti, ehkä reilu 30 juoksijaa ja muita kylän ihmisiä. Paikallaolijat sanoivat, että viime kerralla oli enemmän porukkaa.  Lähdössä oli tilaa ja pääsin eturiviin.  Heti lähdöstä kärki karkasi, ehkä viisi tai kuusi juoksijaa.  Jäin pahaan tuttuun paikkaan, juoksijoiden ja kuntoilijoiden välimaastoon.  Juoksin melkein koko matkan yksin tai yksi juoksija pysyi perässäni ja meni vitosen jälkeen ohi.  Tasainen hyvä juoksu tältä peesailijalta.  Maalissa hän kiitti vetoavusta, josta koki saaneensa hyötyä.

13 toimii aina
Lenkin pituus oli 8,8 kilometriä, josta viisi kilometriä jaksoin hyvin alle 4min/km tahdissa. Sitten aloin hyytymään, ilmeisesti Tukholman maraton tuntuu vielä.  Aamulla RMSSD seisten oli todella matala, joka ennusti väsähtämisen.  Tuttua tietä pitkin oli mukava juosta ja matkan varrelta muistot palautuivat hikisiin työpäiviin ja kosteisiin korruptiokahvihetkiin.





Väläkän lenkin sijoitus oli seitsemäs, johon olen tyytyväinen.  Kaikki miehet ja naiset olivat omassa sarjassaan, ei ikäsarjoja.  Viime vuonna oli ainakin pistesijoilla kovempi taso.  Oma aika 35:51 (epävirallinen) on keskinkertainen, mutta en oikeastaan parempaa odottanutkaan.  Tarkoitus oli vain testata, että miten olen palautunut Tukholman maratonilta ja ilmeisesti olen vielä vähän vaiheessa.  Väläkän lenkki oli mukana kisa ja parannettavaa jäi ensi vuodelle.  Juoksu maksoi kymmenen euroa ja sillä sai mitalin sekä mehua.  Mielestäni hyvä hintalaatusuhde.  Tarjolla oli myös monipuolinen puffetti, jossa oli erilaisia piirakoita ja torttuja, jätin väliin.  Kahvit sentään join, kun kaveri tarjosi :)

Reitti oli kiva

Pientä hiipumista
Oikeat juoksijat podiumilla

Viralliset tulokset

Juoksun jälkeen sauna ja ansaittu mitaliolut




lauantai 6. kesäkuuta 2015

Viikko Tukholmasta

Viikko Tukholman maratonista, joka oli märin ja kylmin juoksemistani kisoista.  Nyt on kiva aurinkoisena lauantaina muistella miten hirveätä olin maaliintulon jälkeen.  Olosuhteet olivat kuitenkin hieno kokemus.  Saman tyyppinen kuin viime kesän Hämeenlinnan hellemaraton.  Maratonin jälkeisen viikon olen ottanut rauhallisesti, syönyt jäätelöä ja nauttinut olutta.  Hyvä palautuminen on tärkeää, kun juoksin flunssassa ja siitä olisi hyvä päästä pikku hiljaa eroon.

Perjantaina tein ortostaattisen testin.  Leposykkeen ja seisontasykkeen erotus oli 30 lyöntiä, kun ennen Tukholmaa se oli 20.  Ei mitään hirveitä lukemia onneksi, mutta maltan vielä tämän viikon ja otan iisisti.



Tukholmasta selvisin vähällä.  Vain yksi kynsi mustana :) Nyt tekee taas mieli juosta maraton.  En tiedä maltanko syyskuun loppuun.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Märkä ennätysjuoksu

Tukholman maraton

Maraton numero kahdeksan, jota varten oli treenattu alkuvuosi.  Tavoite oli tehdä oma ennätys. Haaveilin myös kolmen tunnin alituksesta, mutta viimeisen viikon kuumeilut rokottivat kuntoa ja suhtauduin varauksella mahdolliseen alitukseen.

Uusin tulokas
Lähtöalueella oli tosi paljon juoksijoita ja tunnelma oli huipussaan.  Samanlaista tunnelmaa olen kokenut vain Berliinissä.  Kuulutukset tulivat sekä suomeksi, että ruotsiksi.  Lähtöjä oli kaksi: 12:00 ja 12:10.  Tänä vuonna pääsin c-ryhmään, joka lähti tasan klo 12.  Ensimmäiset kilometrit  olivat aika ruuhkaisia, kun kaikki hakivat hyvää asetelmaa. Ruuhkaa oli mielestäni vähemmän kuin kaksi vuotta sitten, kun lähdin jälkimmäisessä lähdössä ensimmäiselle maratonille.   

Kisapaita
Alusta lähtien hengittäminen tuntui raskaalta.  Samanlainen olo oli ollut koko maratonia edeltävän viikon.  Johtuu ilmeisesti nuhasta ja kuumeen jälkioireilusta.   Flunssasta huolimatta lähdin reippaasti liikkeelle paukuttaen alle 4:10 kilometrejä.  Syke oli korkea.  Jopa korkeampi kuin parinviikon takaisella puolimaratonilla, mikä ei lupaillut hyvää.  Riskillä juoksin, kuten aina.  Kympin kohdilla maratonin loppuaikaennuste oli 2:57.

Ansaittu palautusjuoma
Nihkeintä oli 25 kilometrin kohdilla, kun hengitys tuntui koko ajan raskaammalta ja monet menivät ohi, myös kolmen tunnin jälkimmäiset jänöt.  Ajattelin, että mitä järkeä täällä on juosta keuhkovammaisena.  Vauhti putosi muutaman kilometrin ajaksi.  Jostain sain sitten uutta puhtia, kun näin, että oli vielä mahdollisuudet  ennätykseen.  Aloin saamaan selkiä kiinni. Sain myös tutun selän kiinni, joka oli päässyt karkumatkalle.  Puskin ohi ja nautin lopun antimista, erityisesti kolajuoma ja sokeripala kohensivat mielialaa.

Loppuraasto

Maalissa olin kuin jäätymäisillään oleva uitettu koira.  Ei ollut yhtä tunteellista kuin 2013.  Sillonkin satoi kaatamalla. Uusi ennätys on 3:08:03, parannusta noin kolme minuuttia. Aikaan on pakko olla tyytyväinen, kun huomioi olosuhteet ja sairastelut.  Lisäksi pääsin Sata parasta suomalaismiestä Tukholman maratonilla -listaukseen.

Finisher 3:08:03
Seuraava maraton on syksyllä Berliinissä ja siellä kolmen tunnin alituksen kimppuun!