Tämä viikonloppu piti olla alunperin vapaa juoksukisoista. Lauantaina olin Askolassa vierailemassa. Siellä heräsi ajatus, että juoksisin paikalliseen juoksutapahtumaan. Samalla saisin reippaita kilometrejä ja paljon matkaa. Pitkis ja raastoa, kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Monninkylä Midday Run, entinen Monninkylän Kymppi juostiin nyt 22. kertaa. Olin nyt tapahtumassa mukana ensimmäistä kertaa. Kotikunnan tapahtuma oli mennyt aika monta kertaa ohi, mikä johtui varmaan siitä, että se järjestettiin toisella puolella Askolaa, joka ei ollut ihan kävelymatkan päässä.
alkuverkka
Edellisenä iltana suunnittelin 15 kilometrin reitin kisapaikalle ja seuraavana aamuna aloitin alkuverryttelyn kisapaikalle noin klo 8:30. Sää oli raikas, aurinkoinen ja tyyni. Ajattelin, että melkein täydellinen maratonsää, jos olisi juossut maratonin tänään. Suunnittelemani reitti kulki hiekkateitä pitkin puimattomien viljapeltojen läpi. Metsä ja hohtavat pellot tuoksuivat hyvältä. Jopa neljän kilometrin päässä olevat kirkonkellot kantautuivat korviini. Kaunis Porvoonjoki oli tyyni ja heijasteli ympäristöään. Saavuin Monninkylän Salelle, tankkauspaikalle minuutilleen, kun se avattiin klo 10:00. Piti saada lisäenergiaa, koska aamulenkki oli jo takana ja kovin koitos edessä.
Porvoonjoki
Kävelin rennosti noin kilometrin kisapaikalle, joka oli Monninkylän yleisurheilukentällä. Tunnelma oli nousussa, kun samassa tapahtumassa järjestettiin myös Hippo-kisat. Paljon oli myös juoksututtuja ja bongasin myös vanhan liikunnanopettajan, joka juonsi tapahtumaa. Aurinkoinen sää oli saanut paljon porukkaa liikkeelle.
Juoksussa juostiin vitosen lenkki kahteen kertaan. Heti lähtöpamauksesta voittaja karkasi ja jatkoin matkaa toisen juoksijan kanssa, joka tuli kolmanneksi. Tosin hän jäi minusta reippaasti jo ensimmäisellä lenkillä ja juoksusta tuli osaltani yksinjuoksu, jossa ei haettu kovaa aikaa vaan reippaan hyvää maksimikestävyystreeniä kauniissa maalaismaisemassa.
reitti
Tulokset. Kuva: Hyvä Elämä Askolassa ry
Monninkylä Midday Run oli mukava kokemus. Heti maalissa sai hyvää palautusjuomaa, hunajan - ja sitruunan makuista. Reitin varrellla opastus oli riittävää eli ei pystynyt eksymään. Kehitettävää olisi palkintojenjakojen ajoittamisessa. Nyt pokaali jäi palkintopöydälle, kun en viitsinyt odottaa reilua puoltatoista tuntia. Otin sentään kuvan komeasta pokaalista, joten ainakin se jäi muistoksi tapahtumasta. Myös miehillä pitäisi olla suihkumahdollisuus, kun suurin osa juoksijoista oli miehiä. Nyt eräs juoksututtu joutui lähtemään kauheassa kiireessä ja hiessä seuraavaan kisapaikkaan. Virallinen loppuaika oli 39:36. Keskisyke oli 179, joten kotimatka meni autokyydillä ja kovempi loppuverkka jäi tekemättä :)
Olin mukana Kustaan kympillä toista kertaa. Viime vuonna tapahtuma järjestettiin Janakkalan Löyttymäessä, täksi vuodeksi tapahtuma siirrettiin saman kunnan Turenkiin. Viime kerrasta jäi myös pahasti hampaankoloon, kun olin jotenkin ylirasitustilassa. Kymppi siis todella kustiin!
Viime vuoden Kustaan kymppi oli pituudeltaan 10,75km ja kisassa keskisyke hurjat 187. Kävin siis todella ylikierroksilla ja lenkin puolivälin jälkeen tuttuja hölkkääjiä meni urakalla ohi. Aloitin liian kovaa ja en ollut palautunut parin viikon takaiselta Hämeenlinnan kaupunkimaratonilta. En tiedä oliko järkevää juosta, mutta ainakin kokemuksena erilainen, opettavainen raasto. Lenkki juostiin hiekkateitä ja maantietä pitkin. Maali oli Löyttymäen koululla, kts. video.
Kustaan kymppi 2014
Tänä vuonna kilpailupaikalle saapuessani huomasin, että matka on vain reilut kahdeksan kilometriä. Piti siis juosta lujempaa. Lähtöviivalla oli paljon tuttuja juoksijoita ja sää oli aurinkoinen, ei kuitenkaan helteinen. Tarkoitus oli alottaa maltilla ja se onnistui, kun ensimmäiset kilometrit juostiin loivaan ylämäkeen. Kärki, oikeat juoksijat karkasivat heti lähtölaukauksesta. Samat tyypit, jotka eivät menesty sm-kisoissa vaan käyvät pönkittämässä itsetuntoaan keräilemällä voittoja hölkkäkisoista. Koko juoksun ajan juostiin kahdenkolmen hengen juoksuporukassa. Oli mukana juosta porukassa, kun yleensä jään sinne juoksijoiden ja kuntoilijoiden väliin yksin.
Ennen lähtöä
Reitti oli todella monipuolinen. Alussa ja lopussa nopeaa kevyenliikenteenväylää, keskellä reittiä oli vaihtelevaa metsäistä kuntopolkua. Metsän varjoissa oli mukavan raikasta ja viileää. Reitti oli nousuvoittoinen, 70 metriä nousua ja 60 metriä laskua. Mielestäni tämän vuoden reitti oli mukavempi, kuin viime vuoden ankea maantie ja pölyinen hiekkatie.
Reitti
Loppukirissä, jossa taivuin muille juoksijoille maksimisyke oli 189. Keskisyke oli 181(91%), ehkä olisin voinut väntää enemmän kierroksia? Miesten yleisessä sarjassa taisin olla seitsemäs. Sykemittarin aika oli 31min 57s, mikä tarkoittaa hieman alle neljän minuutin kilometritahtia. Virallisia tuloksia odotellessa. Olin tyyväinen juoksuun ja sain hyvän maksimikestävyystreenin!
Sibelius-maraton / 30. Hämeenlinnan kaupunkimaraton 25.07.2015
Hämeenlinna ei petä koskaan, kaupunkimaraton on aina kuuma, vaikka Suomen kesä olisi kuinka kylmä ja sateinen. Tänä vuonna olin kolmatta kertaa juoksemassa tapahtumassa, toissa vuonna puolimaratonilla ja viime vuonna maratonilla.
Juoksu meni kymppiin saakka ihan ok, jonka jälkeen aloin hyytymään ja porukkaa alkoi lappaamaan ohi. Kamala tunne! Jalat eivät liikkuneet ja tuntuivat väsyneiltä. Hitain kilometri meni ajassa 4:52! Tunsin itseni pieneksi limaiseksi etanaksi! Pientä nestehukkaakin oli kuumuuden takia ja sen huomasi osuudella, jolla ei ollut juomapistettä.
Puolikkaan reitti
Heti juoksun jälkeen ilma viileni. Harmi, kun pikkuhelle oli osunut juuri puolikkaan juoksun aikaan. Minulle sopivat paremmin viileät kelit. Parin kuukauden Tukholman maratoninkin kylmäsuihku tuntui tähän verrattuna mukavalta.
Hämeenlinnan puolimaraton oli kahdeksas puolimaraton, jonka olen juossut. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun en tehnyt ennätystä. Hieno putki meni poikki, mutta tiesin, että se päivä koittaa vielä. Pettymys! Jäin ennätyksestäni noin viisi minuuttia, joten puolikkaan tulos 1:33 ei ole mikään katastrofi, mutta välillä näinkin. Tästä on hyvä parantaa. Viimeksi juoksin tätä huonomman ajan Hämeenlinnan puolimaratonilla kaksi vuotta sitten, 1:38.
Kisan jälkeen otin repusta palautusjuoman, kylmän oluen. Olut on parasta juomaa kisan jälkeen. Kyseessä oli alkoholiton Erdinger-olut, jota tarjoillaan mm. Berlinin maratonin jälkeen.
Voitin arvonnasta yhden hengen matkan Tallinnaan! Oluelle?
Mustikanpoiminta on maratonharjoittelulle loistavaa vastapainoa. Molemmat vaativat kärsivällisyyttä ja väsymyksensietokykyä. Mustikanpoiminnassa selkä ja takareidet saavat hyvää treeniä.
Tiistaina olin kuusi tuntia mustikassa. Olin yksin keskellä metsää ja sain aivot samalla narikkaan. Mustikassa unohtaa kaiken muun samalla tavalla kuin pitkällä juoksulenkillä.
Latautuminen metsässä teki hyvää selkälihaksille, tuntemukset kestivät muutaman päiivän.
En mitannut mustikan jälkeen verenpainetta, mutta jo 20 minuutin oleskelu metsässä väitetään laskevan verenpainetta. Pari seuraavaa juoksulenkkiä kulki tavallista taloudellisemmin.
Metlan tutkimuksissa on selvitetty, että jo viisi minuuttia metsässä riittää kohentamaan mielialaa. Metsän terveysvaikutusten koetaan tulevan kuin itsestään, koska siellä liikkuminen tuntuu monista vaivattomalta. Myös metsän äänet ja tuoksut vaikuttavat hyvinvointiin. Lue lisää.
Poimin mustikkaa yksitoista litraa. Nyt on pakastin täynnä superfoodia, josta voi tehdä mustikkakeittoa tai syödä raejuuston kanssa.
Menkää nyt viikonloppua metsään sillä marjoja riittää! Myös Luonnonvarakeskuksentutkija kehottaa menemään viikonloppuna marjaan. Lue lisää.
Kuvissa koko prosessi, metsästä pakastimeen.
"Kotiin ei ole tulemista ennen kuin ämpäri on täynnä"
Mettäkulman lenkki juostiin 18.7.2015 Mommilanjärven soutelun yhteydessä. Juoksu oli ensimmäistä kertaa mukana soutelutapahtumassa. Soutelu järjestettiin nyt 26. kertaa, joten tapahtuma on aika perinteikäs.
Tapahtumapaikka Hausjärven Mommilanjärvellä
Mommilanjärven soutelu ei ole kilpailu, aika otetaan kuitenkin kaikilta. Samaa periaatetta noudatettiin myös juoksussa, joten tapahtumaan on matala kynnys osallistua. "Mettäkulman lenkki on pituudeltaan noin 10,5 kilometriä eli suunnilleen saman verran kuin soutelijat soutavat järvellä. Juoksijat voivatkin leikkimielisesti haastaa itsensä, onnistuuko juokseminen nopeammin kuin soutaminen - vai onko lopputulos päinvastainen."
Lähtö ja reitti
Juoksun nopein voitti tällä kertaa kaikki veneet. Itse selvitin reitin toisena ja aika oli 42:29. Muutama venekunta taisi olla nopeampi. Reitti oli mielestäni monipuolinen. Mäkiä ja tasaista sopivassa suhteessa, ei kuitenkaan liian helppo. Sää suosi tapahtumaa. Aurinko paistoi koko juoksun ajan ja lämmitti mukavasti. Tämä sopi kivasti maalaishölkkätapahtumaan. Juoksuun osallistujia oli 28, joista 11 selvitti reitin alle tuntiin.
Tyylikäs numerolappu
Oma juoksu ei ollut kovinkaan taloudellinen. Syke oli korkea vauhtiin nähden. Onneksi maltoin alussa ja en lähtenyt voittajan perään. Toisen kilometrin jälkeen maaliin saakka juoksin yksin. Lopulta taakse jäi turvallinen minuutin ero. Loppusuoralla syke oli 190 ja teki pahaa. Maalissa oli kuitenkin rauhallinen ja helpottunut olo. Juomahuolto oli reitin puolessavälissä. Olisin toivonut sellaisen myös maaliin. Nyt piti lipukkeella hakea juoma kahviosta.
Tapahtuma oli todella mukava, vaikka sieltä ei jäänyt käteen muuta kuin hyvää mieltä. Juoksun jälkeen oli hauska seurata soutuja ja köydenvetoa. Jälki-ilmoittautuminen maksoi 15 euroa. Tapahtuman hinnalla sain Vichyn, reissumiehen, saunakäynnin ja pääsin pulpahtamaan Mommilanjärveen. Lounas maksoi 5 euroa ja alueella oli myös alkoholitarjontaa.
Ensi vuonna voisi kokeilla soutua ja sen jälkeen voisi repäistä juoksun. Tai toisinpäin. Varmaan johonkin hupijoukkueeseen voisi päästä. Suosittelen tapahtumaa.
